Kreikkalaiset valkoiset rypälelajikkeet, jotka sopivat pohjoismaiseen kesään

On jotain merkillisen vapauttavaa avata pullo viiniä, josta harva pöydän ääressä on kuullutkaan. Ei siksi, että tuntematon olisi automaattisesti parempi – vaan koska se avaa keskustelun paikoista, ihmisistä ja perinteistä, joka menee paljon syvemmälle kuin "se maistuu hyvältä". Kreikkalainen valkoviini on juuri sitä: kategoria täynnä persoonallisuutta, terroiria ja historiaa, joka vihdoin alkaa saada ansaitsemaansa huomiota Suomessa.

Vielä muutama vuosi sitten kreikkalainen viini suomalaisissa ravintoloissa oli lähes synonyymi retsinalle ja auringon polttamille lomamaistoille. Nykyään tilanne on toinen. Uudet sukupolvet kreikkalaisia viininvalmistajia – monet kouluttautuneita Bordeaux'ssa, Burgundissa tai Kaliforniassa – ovat palanneet kotiin ja alkaneet näyttää maailmalle, mihin Kreikka todella pystyy. Ja se on vaikuttavaa.

Kun puhutaan kreikkalaisista valkoisista rypälelajikkeista, Assyrtikoa ei voi ohittaa. Rypälelajikkeen kotipaikka on Santorini – saari, jolla viinimaat eivät näytä viinimailta. Köynnökset on muotoiltu mataliksi koreiksi, joita kutsutaan nimellä kouloura – muinainen tekniikka, joka suojaa rypälettä jatkuvalta Meltemi-tuulelta. Niiden alla: vulkaanista tuhkaa ja pumiittia yhdestä historian suurimmista purkauksista, joka muovasi saaren yli 3 600 vuotta sitten.

Sen terroirin sormenjälki näkyy lasissa. Santorinilta peräisin oleva Assyrtiko on mineraalisuudeltaan lähes suolainen, hapakkuudeltaan rasvaisiinkin ruokiin leikkaava ja raikkaudeltaan sellainen, että se säilyy jopa 13–14 prosentin alkoholipitoisuudella. Maku: sitrus, valkoinen persikka, piikivi ja merisuola. Tämä on viini, joka ymmärtää, mistä suomalaisessa kesämerenannoksessa on kyse.

Gaia Thalassitis Assyrtiko 2024 on hyvä esimerkki siitä, mitä saari voi tarjota puhtaimmillaan. Gaia on yksi Santoriniin arvostetuimmista viinitiloista, ja Thalassitis – nimetty kreikkalaisesta sanasta meri – on juuri sitä: viini, joka maistuu Egeanmereltä. Puhdas, tiukka ja anteeksipyytämätön. Rypäleet on käsinpoimittu vanhoista köynnöksistä ja käytetty ruostumattomassa teräksessä ominaisen mineraalisuuden säilyttämiseksi.

Niille, jotka haluavat kokea Assyrtikon manner-Kreikasta, Kir-Yianni The North Assyrtiko 2025 on huomion arvoinen. Kir-Yianni sijaitsee Naoussa'ssa Pohjois-Kreikassa ja tuottaa tyylin, joka on hieman pyöreämpi ja hedelmäisempi kuin Santoriniin versiot, mutta ominainen happolinja säilyen. Tässä on enemmän vihreää omenaa ja sitruunankuorta sekä rakenne, joka tekee viinistä uskomattoman monipuolisen ruokaviinin.

Assyrtikoa viljellään nykyään myös Santoriniin ulkopuolella suurella menestyksellä – Makedoniasta pohjoisessa Kreetalle etelässä. Kaikille yhteistä on korkea luonnollinen happo ja kyky säilyttää raikkaus jopa kuumina kesinä. Tämä on rypälelajike, joka on luotu sille ilmastolle, jossa se kasvaa, ja joka toimittaa tasaisesti vuodesta toiseen.

Malagousia on rypälelajike, joka melkein katosi maan päältä. 1980-luvulla se oli vaarassa hävitä kokonaan, kun erinomainen viininvalmistaja Vangelis Gerovassiliou löysi muutaman jäljellä olevan köynnöksen luostarista Pohjois-Kreikassa. Hän istutti ne edelleen omalle tilalleen Epanomissa lähellä Thessalonikia, ja nykyään Malagousia kukoistaa jälleen – ja sitä viljellään tuottajien toimesta ympäri maata.

Tämä on viini, joka tuoksuu keväältä ja kesältä yhtä aikaa: raikas bergamotti, ruusunlehdet, valkoinen kukka ja vihjaus mangosta ja persikasta. Suussa se on täyteläisempi kuin Assyrtiko, pehmeällä, lähes öljymäisellä suutuntumalla, joka tekee siitä uskomattoman hyvän mausteisen ruoan kanssa. Ajattele grillattuja kasviksia harissalla, valkoista kalaa sitruunivoilla tai tuhevaa hummusta paistetuilla kikherneillä.

Gerovassiliou Malagousia Single Vineyard 2025 on viitepullo. Tuotettu yhdeltä yksittäiseltä viinitarhalta Epanomissa, tämä on viini, joka yhdistää tuoksun ja vedon tavalla, joka tekee lasin laskemisesta vaikeaa. Gerovassiliou on mies, joka pelasti rypälelajikkeen – ja hänen versionsa on edelleen tarkin ja monimutkaisin tulkinta siitä.

Niille, jotka haluavat tutkia tyyliä toisen tuottajan kautta, Alpha Estate Malagousia Turtles 2024 Makedoniasta on aromaattinen ja helposti lähestyttävä vaihtoehto. Alpha Estate tunnetaan tarkkuustyöstä viinitarhassa, ja Turtles-sarja on tehty juotavaksi nuorena ja raikkaana – juuri nyt, kesän grilli-iltoina. Hieman enemmän trooppista hedelmää ja hieman vähemmän kukkaa kuin Gerovassiliou, mutta sama kutsuva suutuntuma.

Malagousia on myös rypälelajike, joka sietää hieman kokeilua. Jotkut tuottajat antavat sen käydä kuorella antaakseen enemmän rakennetta ja syvyyttä – tyyli, joka sopii hyvin tukevampiin ruokiin ja juustoihin.

Moschofilero on ehkä kolmikosta väärinymmärretyin. Rypäleet ovat itse asiassa vaaleanpunaisia, mutta niistä saatava viini on valkoinen – tai joskus kevyesti rosémainen. Se kasvaa Mantinian ylängöllä Peloponnesoksella, yli 650 metrin korkeudessa merenpinnasta, ja viileä vuoristoilma pitää rypäleet raikkaana ja rapeana aivan omanlaisellaan tavalla.

Maku ja aromi: ruusut, litsi, orvokit ja lime. Viini, joka tuoksuu melkein parfyymilta, mutta lasissa on elegantti, kuiva ja kevyt. Se on luonteva valinta kreikkalaiselle ruoalle – tietenkin – mutta se viihtyy yhtä hyvin suomalaisen kesäruoan kanssa: kylmä lohimousse, höyrytetyt sinisimpukat valkoviinillä ja timjamilla tai vain grillattua parsaa parmesanin kera.

Seméli Mantinia Moschofilero 2024 on klassinen ja luotettava sisäänkäynti rypälelajikkeen maailmaan. Kevyt, raikas ja hinnaltaan helposti lähestyttävä – sellainen pullo, jota mielellään ostaa kaksi kesäpicnicille tai rennon grilli-illan viettoon ystävien kanssa.

Mantinian alue on yksi Kreikan korkeimmalla sijaitsevista viinialueista, ja se näkyy lasissa. Pitkä, viileä kasvukausi antaa rypäleelle aikaa kehittää monimutkaisia aromeja menettämättä happamuutta. Tämä on harvinainen ja arvokas yhdistelmä – ja se tekee Moschofilerosta yhden Euroopan omaperäisimmistä valkoisista rypälelajikkeista.

Kreikkalainen valkoviini sopii pohjoismaiseen kesään paremmin kuin monet luulevat. Puhumme viineistä, jotka on tehty juotavaksi lämmössä, meren, maan ja grillin antimien kanssa. Assyrtikon mineraalisuus on luotu merenantimille. Malagousiasian aromatiikka toimii yrttien ja mausteiden kanssa. Moschofileton kukkainen keveys on täydellinen ruokiin, joissa ei halua viinin varastavan show'ta.

Tämä on myös kategoria, joka tarjoaa hyvää vastinetta rahalle. Samalla kun burgundilaiset viinit ja Châteauneuf-du-Pape nousevat hinnaltaan vuosi vuodelta, monet kreikkalaiset tuottajat pitävät laadun korkealla ilman, että hinnat seuraavat perässä – ainakaan vielä.

Kreikka on kokenut hiljaisen mutta vahvan viinirenessanssin viimeisen vuosikymmenen aikana. Nuoret viininvalmistajat kokeilevat luonnonmukaista käymistä, kuorikontaktia ja biodynaamisisia menetelmiä – menettämättä yhteyttä omiin, ainutlaatuisiin rypälelajikkeisiinsa ja terroiriinsa. Tämä kehitys tekee kategoriasta jännittävän seurattavan jatkossa.

Seuraavan kerran kun suunnittelet kesän juomalaatikkoa, voi olla kannattavaa katsoa hieman etelään ja itään tavallista pidemmälle. Kreikkalaiset valkoviinit odottavat – kärsivällisinä ja aliarvostettuina, aivan kuten parhaat kesäiset löydöt yleensä ovat.